Rasismi lasten ja nuorten elämässä

Rasismi ilmenee monin tavoin lasten ja nuorten arjessa. Monen etnisen vähemmistöön kuuluvan lapsuus- ja nuoruusmuistoihin liittyy rasistisia piirteitä sisältävää nimittelyä, kiusaamista, syrjimistä, eristämistä tai jopa fyysistä väkivaltaa. Lapsi on usein yksin rasismin kohteeksi joutuessaan, eikä hänellä ole riittävästi valtaa rasismin vastustamiseen suhteessa muihin. Aikuisilla onkin suuri vastuu rasismiin puuttumisessa.

Rasismin kokemukset voivat vaikuttaa olennaisesti lapsen tai nuoren identiteetin rakentumiseen – siihen, miten yksilö näkee itsensä suhteessa muihin ja omat mahdollisuutensa ympäröivän yhteiskunnan jäsenenä. Rasismin kohteeksi joutuminen on usein traumaattista ja sillä voi olla vaikutuksia yksilön terveyteen ja hyvinvointiin. Traumoista yli pääseminen edellyttää mahdollisuutta jakaa kokemuksiaan – se on tärkeä edellytys lapsen tai nuoren itsetunnon kehittymiselle ja turvallisuudentunteen muodostumiselle.

Tutkimusten mukaan näyttää siltä, että lapset ja nuoret jäävät valitettavan usein yksin rasismin kokemustensa kanssa. Lasten ja nuorten kokemaa rasismia tulisi käsitellä rasismin kohteeksi joutuneiden omien kokemusten kautta. Mikäli rasismiin puututaan ainoastaan sen ilmenemisen vakavimmissa muodoissa ja silloin, kun kuulijan oman käsityksen mukaan on kyse rasismista, korostuu lapsen yksin jääminen traumaattisen kokemuksensa kanssa.

Rasismin kokemusten vähätteleminen ja "älä välitä" – ajattelu tukahduttavat oikeuden puhua lapselle tai nuorelle itselleen merkityksellisestä asiasta. Rasismin kokemusten mieltäminen henkilökohtaiseksi, vain yksilön omaksi ongelmaksi, voi rajoittaa kokemusten jakamista myös vanhempien kanssa. Omilla ongelmilla ei haluta enää huolestuttaa vanhempiakaan, kun ne on aikaisemmin mitätöity. Ongelmista ei puhuta myöskään muilla elämänalueilla, koska valtaväestön edustajien ei uskota ymmärtävän tai olevan kiinnostuneita rasismin kokemuksista.

Mikäli lapsille ja nuorille ei anneta tilaa rasismin kokemusten jakamiselle ja niiden tunnistamiselle, eristetään nämä lapset ja nuoret ympäristöstään yhä edelleen. Ympäristö, jossa ketään ei kiinnosta ja kukaan ei kuuntele, muodostaa muurin rasismista kärsivän lapsen tai nuoren ympärille. Tämän muurin sisälle voi muodostua oma kulttuurinsa, jonka perustuu yhteiselle kokemukselle eristämisestä ja syrjäytymisestä.

Lähde: Rastas 2004, Miksi rasismin kokemuksista on niin vaikea puhua?