Monesti ajatellaan, että moraali muodostaa pohjan laeille. Tämän johdosta lait ovat sitten moraalisia. Näin ei kuitenkaan aina ole, vaan maailman historiassa on esimerkkejä siitä, miten laillinen toiminta voi olla moraalisesti arveluttavaa ja täysin rasistista. Näihin järjestelmiin on onneksi pystytty puuttumaan historian saatossa.
Ehkäpä kuuluisin esimerkki laillistetusta rasismista on Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmä, josta kerkesimmekin mainitsemaan jo aiemmin. Järjestelmä kaatui vasta 1990-luvulla, kun maassa pidettiin vapaat vaalit, eli moni meistä on elänyt aikana, jolloin toisella puolen maapalloa on ollut täysin laillista erotella ihmisiä rodun perusteella.
Tällaisten asioiden tutkiminen on hyvä hoitaa oikeilla välineillä, ja niitä on saatavilla kätevästi vaikkapa mresell-verkkokaupasta. Käytettynä ostettu tietokone tai tabletti toimii ihan yhtä hyvin kuin uusikin, kun sen kunto on tarkastettu ammattilaisen toimesta etukäteen.
Mikä on apartheid ja miten se näkyi
Sana ”apartheid” on afrikaansia ja tarkoittaa sananmukaisesti erottelua. Apartheid alkoi muodostua brittihallinnon seurauksena, jossa valkoinen vähemmistö hallitsi mustien enemmistöä, koska maa oli Ison-Britannian siirtokunta. Toisen maailmansodan jälkeen valkoisia edustanut Kansallispuolue alkoi kampanjoimaan apartheidin puolesta pelotellen äänestäjiä ”mustalla vaaralla”.
Apartheid sai alkunsa 1940-luvulla, jolloin Etelä-Afrikan lait erottelivat virallisesti valkoiset ja värilliset toisistaan. Värillisillä tarkoitettiin mustaa enemmistöä, mutta myös esimerkiksi Intiasta tulleita ihmisiä. Eri väristen ihmisten väliset avioliitot kiellettiin lailla ja käytännössä vain valkoisilla oli oikeus kansalaisuuteen. Muiden piti tyytyä henkilökorttiin, jossa saatettiin määritellä henkilön asuinpaikaksi erillinen värillisille tarkoitettu reservaatti. Nämä sijaitsivat usein syrjäseuduilla.
Ihmisistä pidettiin myös tarkkaa kirjaa, jotta heidät voitaisiin luokitella tarkemmin. Viranomaiset kirjasivat ylös ihonvärin lisäksi myös sosiaalisen aseman, hiusten laadun, ruokailutottumukset ja mahdollisen afrikaansin kielen taidon. Afrikaans on pääsääntöisesti valkoisten käyttämä kieli, joka syntyi Etelä-Afrikassa hollantilaisten ja myöhemmin brittien keskuudessa. Se oli englannin ja hollannin rinnalla Etelä-Afrikan virallinen kieli apartheidin aikana ja erityisesti valkoisten tapa lujittaa omaa asemaansa.
Moni on takuulla nähnyt erilaisia kylttejä, joissa esimerkiksi uimaranta on suljettu ei-valkoisilta. Tällainen erottelu ulottui kaikille yhteiskunnan osa-alueille ja trendi oli se, että raha seurasi valkoisia. Valkoisten käyttämiä palveluita rahoitettiin valtion toimesta huomattavasti avokätisemmin kuin muiden ja valkoisten käyttämiä busseja ja junia siivottiin useimmin.
Apartheidin loppu
Etelä-Afrikka oli poliittisesti oudossa paikassa 1970-luvulla. Sen lähimmät liittolaiset, Iso-Britannia ja Yhdysvallat, olivat päällepäin ystävällisiä, mutta eivät kannattaneet maan rasistista politiikkaa. Etelä-Afrikka oli kuitenkin arvokas liittolainen kylmässä sodassa, joten rasismille annettiin hiljainen hyväksyntä. Etelä-Afrikka oli kuitenkin melko yksinäinen ja päätteli, että sen liittolaiset eivät tulisi sen avuksi sodan uhatessa, joten maa päätti kehittää omat ydinaseensa, joista ensimmäiset saatiin valmiiksi vuosikymmenen loppuun mennessä. Tosin kun alkoi näyttää siltä, että apartheidin päivät olivat luetut, maa luopui vapaaehtoisesti kaikista ydinaseista. Suurin syy oli kuitenkin rasistinen, sillä valkoinen valtaa pitävä vähemmistö ei halunnut ydinaseiden päätyvän tulevalle mustalle hallitukselle.
Vuonna 1989 maan presidentiksi valittiin Frederik de Klerk, joka halusi avata Etelä-Afrikan maailmalle. Tämä tarkoitti luonnollisesti apartheidin lopettamista ja de Klerk alkoi työskennellä yhdessä muun muassa Nelson Mandelan kanssa. Lisäksi erilaiset apartheidia vastustavat järjestöt laillistettiin ja poliittisia vankeja vapautettiin.
Pian tämän jälkeen koko apartheid-järjestelmä romahti ja maassa pidettiin vapaat vaalit, jossa kaikki täysi-ikäiset kansalaiset saivat äänestää ihonväristä riippumatta. Lisäksi maahan perustettiin totuus- ja sovintokomissio, jonka tehtävä on tutkia apartheidin jättämiä haavoja ja edistää kansakunnan parantumista.