Missä on kirjallisuuden tulevaisuus?

Kovakantisesta kirjasta poistuttaessa bittien valtameren tarjoamaan kirjallisuuteen tuo se omat hyvät ja huonot puolensa mukanaan. Tänä päivänä uusia nettikirjoja julkaistaan päivittäin lukemattomia määriä, suuri osa näistä eivät koskaan päädy fyysiseksi kirjaksi, eikä se välttämättä aina ole edes kirjoittajan tavoite.

Kirjoittamisen taide

Kaunokirjallisuus tuntuu olevan tällä hetkellä sukupuuttoon kuoleva taiteen laji. Massatuotanto mielestäni tappaa taiteen muodon oli se sitten kirjallisuus, valokuvaus, arkkitehtuuri, mikä tahansa design tai muu taiteen muoto.

Mikäli vertaamme historiaan kirjoittamis ja luku -taitoa, elämme erityisen merkittävää aikaa. Hyvin korkea määrä länsimaisten maiden väestöstä on kirjoitus ja lukutaitoinen. Lisäksi merkittävän moni Eurooppalaisista puhuu, kirjoittaa ja lukee oman äidinkielensä lisäksi vähintään toista kieltä, usein jopa useampaa.

Kolikolla on aina kääntöpuolensa ja siitä seuraten kirjoittajien tarjontaa on valtavasti ja laadusta voidaan helposti tinkiä.

Kustannus yhtiön kanssa sopimuksen tekee maksimissaan 1-2% kirjoittajista Suomessa. Luvut menevät dramaattisesti pienemmäksi niin kutsutussa isossa maailmassa, jossa kilpailu on huomattavasti kovempaa. Siitä huolimatta netissä tänä päivänä kuka tahansa voi olla “kirjailija”.

Internetin mahdollisuudet

Käytännössä kaikki kirjoittaa. Ja käytännössä kaikki osaavat lukea. Siitä huolimatta kaikki eivät samanaikaisesti osaa kirjoittaa. Tänä päivänä kuka tahansa voi julkaista kirjan netissä. Se on helppoa; kirjoita, julkaise ja myy. Yhtä helppoa tai jopa paljon helpompaa on avata jopa pelitili jossa mahdollisuus päästä suurille tulolle on huomattavasti suurempi, katso vaikka ComeOn bonuskoodi. Säästyt samalla kirjoittamisen päänsäryltä ja vaivalta. Nimimerkillä: -kokemusta on.

Kirjoittaminen on taiteen muoto johon myös kohdistuu kritiikkiä teitpä niin tai näin. Mikäli siltä haluaa kokonaan välttyä kannattaakin lopettaa jopa hengittäminen. Mutta ei sitä en missään nimessä suosittele. Kritiikkiin täytyy vain opetella suhtautumaan, mutta myöskin antamaan sitä rakentavasti eteenpäin.

Kirjoittaminen kuitenkin yksilölle parhaimmillaan voi olla eräänlainen terapian muoto, päiväkirja. Ajatuksia ja tunteita on aika-ajoin hyvä kirjoittaa ylös, julkaisi niitä taikka ei, siitä on koettu olevan hyötyä monella tavalla yksilön omien ajatusten ja elämän hallinnassa.

On olemassa kahdenlaista kritiikkiä rakentavaa ja perusteetonta. Jälkimmäistä “osaavat” kaikki jakaa. Ensimmäistä jakaa vain ne jotka tahtovat ja tietävät sinun pystyvän parempaan, ne jotka ovat valmiita pitämään sinua kädestä kun astut tuntemattomaan. Sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Kaikille siitä on todennäköisesti enemmän tai vähemmän hyötyä, kaikki eivät silti sitä ovea koskaan takanaan sulje. Tiedäthän, sitä pakotietä turvallisuuten ja tunnettuun.

Vaikka kaikki eivät osaa kirjoittaa juuri nyt, silti se on taito jonka kaikki voivat oppia halutessaan. Riippuen kiinnostuksen kohteistasi kirjoittaminen alkaa aina lukemisella ja harjoituksella. Sen opittuaan se on taito joka vaatii jatkuvaa harjoitusta joka edesauttaa kehittymisen lajissa. Aivan kuten urheilussa.

 

Mistä sinä tahtoisin kirjoittaa kirjan?