Rasismi Suomessa

Suomessa rasismi on ollut aina 1990-luvulle saakka asia, josta on oltu hiljaa ja jota ei ole edes juurikaan tutkittu. Yleisesti on väitetty tämän johtuvan siitä, ettei maassamme ennen 90-lukua ole ollut paljoakaan maahanmuuttajia tai merkittäviä kansallisia vähemmistöjä. Kun ajattelee rasismin synonyymejä, kuten syrjintää, aletaan osua lähemmäs totuutta. Syrjintää Suomessa on ollut pitkään, siitä ei ole vain käytetty termiä rasismi. Jo kansanperinteestämme löytyy tietoa ”ryssävihasta”. Suomalaiset ovat olleet historiassa siis myös rasismin kohteena. 1800-luvulla lähintä ruotsalaiset ja saksalaiset antropologit pitivät suomenkielisiä ”itäeurooppalaisena rotuna”, joka periytyi mongoleista. Suomalaiset taas itse ovat halveksuneet saamelaisia tai romaniväestöön kuuluvia.

Myös jotkut ruotsinkieliset suomalaiset ovat pitäneet itseään parempina kuin kantasuomalaisia, ja käytännössä tämä on näkynyt esimerkiksi siten, että suomenkieltä äidinkielenään puhuvan kanssa naimisiin meneminen aiheutti pilkkaa ruotsinkielisten suomalaisten keskuudessa. Rasismi siis elää Suomessakin koko ajan monella tasolla, vaikka useimmiten rasismi yhdistetäänkin maahanmuuttajiin ja romaneihin.Rasismi Suomessa 1

1990-luvulla maahanmuutto lisääntyi ja samalla rasismiin liittyvät asiat nousivat puheenaiheeksi. Tämä herätti tarpeen tutkia rasismia myös tieteellisesti, jolloin rasismia löydettiin sekä asenteista että arkipäivän elämästä. Suomessa tehdään nykypäivänäkin rasismin synnyttämää väkivaltaa, siis viharikoksia, joiden kohteeksi joutuvat ”ei-suomalaiset” tai heitä puolustavat ihmisryhmät. Rasismin tuomitseva toimittaja voi joutua viharikoksen kohteeksi yhtä hyvin kuin maahanmuuttaja. Yleisimmin rasismin kohteeksi rikoksissa joutuvat somalit, ja vähiten rasismista kärsivät Euroopan länsimaista tulleet maahanmuuttajat. Heihinkin kuitenkin kohdistuu rasismia.

Nykypäivän Suomessa useimmiten yhdistetään median sivuilla maahanmuuttajiin ja ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin. Suomalaisessa tutkimuksessa kysyttiin suomalaisilta rasistisia ilmauksia, ja sanaa ”neekeri” pidettiin loukkaavampana kuin esimerkiksi sanoja ”ryssä” tai ”manne”. Neekeri -sanan käsitys onkin laajentunut ihon väristä tarkoittamaan yleisemmin ihmisiä, jotka eivät ole suomalaisia tai ovat vähemmän suomalaisia. Erään tutkimuksen mukaan kouluissa saatetaan käyttää sanaa neekeri halventavassa mielessä ja etenkin kiusaamisen yhteydessä kenestä tahansa ulkomaalaisen näköisestä lapsesta. Neekerin ei siis tarvitse olla tummaihoinen, vaan pelkästään rodultaan erilainen kuin perussuomalainen.

Tällä hetkellä osin rasistiset kirjoitukset saavat mediatilaa, osin ”maahanmuuttokriittisyyden” nimissä. Kyseessä on kaksi eri asiaa, mutta valitettavan usein kriittisyydellä on kuitenkin rasistinen pohjavire. Julkisuus aiheuttaa omalta osaltaan viharikosten yleistymisen, joka ruokkii rasismia. Joku voi saada mielikuvan, että rasismi on jotenkin hyväksytty asia, koska maahanmuuttokriittisyydestä tehdään puolusteluin hyvä asia. Tässäkin tapauksessa äänekäs vähemmistö saa mediatilaa enemmistön ollessa hiljaa ja kuvitellessa, että kyseessä on valtaosan mielipide. Nyt on oikea aika astua askel eteenpäin ja suhtautua kriittisesti asioihin. On hyvä kertoa, että rasismi on vihaa, ennakkoluuloja ja pelkoa, joka perustuu tietämättömyyteen sekä suoranaiseen hölmöyteen.

 
 
 
videozoom