Mitä rasismi oikeastaan on? Rasismin määritteleminenkään ei ole ihan helppo juttu, koska näkemyserot siitä, mitä rasismi itse asiassa on, tekevät asiasta keskustelemisen vaikeaksi. Esimerkiksi vitsi voi olla rasistinen, kun se kertoo jotain kansanryhmää tai rotua yleistäen negatiivisen asian. Vitsin kertojan mielestä juttu saattaa kertoa kuitenkin yksittäisestä ihmisestä, jolloin se ei olisi rasismia.
Rasismin yksi määritelmä on ennakkoluulo. Jos jokin asia on sinulle itse koettuna vieras, mutta sinulla on mielipide siitä, kyse on ennakkoluulosta. Olet kuullut esimerkiksi tarinoita ja yleistyksiä tietynlaisten tai tietyn väristen ihmisten tekemisistä. Sinulle on muodostunut käsitys, että kaikki sen rotuiset tai väriset ihmiset ovat jotenkin huonompia, laiskempia tai tekevät rikoksia enemmän kuin itsesi kaltaiset.
Erilaisten ihmisryhmien tavat, kulttuuri tai perinteet voivat olla vieraita. Epävarmuus voi synnyttää pelkoa ja tämä yhdistettynä tietämättömyyteen saa ihmisen helposti ennakkoluuloisiksi. Näin ihminen voi tuntea olevansa parempaa rotua kuin toinen kansanryhmä, mutta ei varsinaisesti tiedä, mihin se perustuu. Tässä on ainekset rasismiin. Rasismi on myös monimuotoista, eikä sitä välttämättä aina tunnusta edes itselleen. Miten itse suhtaudut vaikkapa kaapuun pukeutuneeseen muslimiin? Onko hän yhtä hyvä ihminen kuin sinä olet? Entä jos viranomaiset laittaisivat kaikille Marko -nimisille henkilöille nimikointinauhat otsiin ja julkisuudessa vihjailtaisiin useasti, että nämä Markot ovat yhteiskunnan siivellä eläjiä, valehtelijoita ja väkivaltaisia varkaita. Sylkisitkö sen jälkeen kaikkien henkilökohtaisesti tuntemiesi Markojen päälle ja kieltäisit heiltä pääsyn kotiisi? Olisitko rasisti vai et?
Rasismin käsite yhdistetään yleensä itselle vieraan ihmisryhmän halveksimiseen tai aliarvioimiseen, kun kyseessä on etninen alkuperä, kansalaisuus, äidinkieli, uskonto, rotu tai ihonväri. Omaa ryhmää arvostetaan enemmän, ja kuvitellaan, että itse ollaan parempia. Seurauksena on rasismia, joka vahingoittaa sen kohteiden lisäksi koko yhteiskuntaa, jossa elämme.
Mediassa ja julkisuudessa rasismista puhutaan toisinaan esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan yhteydessä. Aina vaalien alla keskustelu kiihtyy, kun eräät puolueet ehdottavat vaalipolitiikassaan pakolaisten vastaanoton vähentämistä ja maahanmuuttopolitiikan kiristämistä. Tällöin kyse ei – ainakaan toivottavasti – ole rasismista, vaan siitä, mihin Suomen on järkevää käyttää vähissä olevia rahoja eli mitä kuluja pitäisi karsia. On selvää, että vastaanottaessaan pakolaisia tai salliessaan vapaamman tulemisen Suomeen on varustauduttava myös siihen, että tulokkaille on tarjottava terveydenhuoltoa, opetusta ja muita yhteiskuntamme palveluita samoin kuin kantaväestöllekin. Maahanmuuton tiukennuksia vaativa poliitikko ei kuitenkaan ole rasisti, jos hän miettii asiaa taloudellisin tai yhteiskunnallisin perustein. Saman mielipiteen sanova poliitikko voi kuitenkin olla rasisti, jos hän mielessään arvostaa omaa kansanryhmäämme korkeammalle kuin vaikkapa pakolaisena Suomeen tulevaa ihmistä.
Edellä olevan esimerkin avulla voi ymmärtää, että rasismi on viime kädessä kiinni siitä, mitä mielessään ajattelee ja miten asian itselleen perustelee. Suomen laki tarjoaa kaikille suomalaisille oikeuden saada yhdenvertaista ja tasa-arvoista kohtelua riippumatta esimerkiksi rodusta, sukupuolesta tai taustasta. Lakia meidän pitää noudattaa, mutta mielipiteisiimme meidän pitää osata itse vaikuttaa!