Rasismin kaksi puolta
Rasismilla on aina kaksi puolta, alistettujen ja sorrettujen sekä alistajien ja sortajien. Rasismi on kautta aikojen ollut ajankohtainen ja polttava aihe, sillä jokaiseen aikakauteen kuuluvat omat sorrettunsa ja sortajansa. Tätä surullista ilmiötä on vaikea ymmärtää, sillä kaikkihan me otamme ensimmäiset hengenvetomme viattomina. Kukaan ei vielä tiedä, tuleeko meistä sorrettuja vai sortajia. Muutos lähtee tästä hetkestä, sen voi vain aavistaa kummalle puolelle ajaudumme. Pieni lapsi lukee ympäristöään sekä vanhempiaan kuin avointa kirjaa, kaikille vaikutuksille alttiina. Tässä on ensimmäinen mahdollisuus vaikuttaa tämän pienen lapsen asenteisiin ja käyttäytymismalleihin. Valistavan, asenteisiin vaikuttavan blogin aloittamiselle hyvä paikka on esimerkiksi webhotelli.club.
Kenelle kuuluvat rasismin toiset kasvot
Kenelle sitten kuuluvat rasismin toiset kasvot, sen alistetun? Kuuluvatko ne lapselle, joka jo pienenä tarhassa ollessaan on tottunut siihen, että vaikka hän puhuu samaa kieltä kuin muut, kohdellaan häntä kuitenkin erilailla kuin muita. Hän on tottunut olemaan huomiota herättämättä, se hiljainen, sopeutuva. Pakon edessä hän tyytyy kohtaloonsa, jolle ei näy loppua. Elämä ehkä jatkuu näin kouluikään ja läpi aikuisuuden. Ovatko ne tämän adoptiolapsen kasvot? Lapsen, joka ei valinnut ja jolle ei annettu valinnan varaa. Hän ei tietoisesti tullut provosoimaan ketään, vaan hänelle annettiin hänelle kuuluva perhe ja oikeus elämään.
Kuuluvatko ne lapselle, joka joutui jättämään taakseen kaiken tutun ja turvallisen, ja sekasortoisin, sekä surullisin mielin lähtemään tuntemattomaan mukanaan vain se, mitä jaksaa kantaa tai pystyy kätkemään vaatteisiinsa? Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mikä olisi se rakas esine tai asia, jonka itse haluaisit mukaasi, jos olisit saman valinnan edessä?
Kuuluvatko ne sille hyvin koulutetulle aikuiselle, joka lähettää työhakemuksen toisensa jälkeen, vain huomatakseen jälleen kerran, että kun on tarpeeksi erilainen ja ulkomaalainen nimi, ei pääse edes työhaastatteluun kokemuksestaan ja ammattitaidostaan huolimatta? Tätä ihmistä ei nähdä ihmisenä, vaan luokitellaan alimpaan kastiin yksinomaan nimen perusteella.
Kuuluvatko ne nuorelle, joka tasapainottelee kahden kulttuurin välillä tuntematta täysin kuuluvansa kumpaankaan? Hän tuntee itsensä muukalaiseksi täällä, maassa, jossa on syntynyt. Hän tuntee itsensä muukalaiseksi myös esi-isiensä maassa, koska ei ole koskaan edes asunut siellä. Hän ehkä kokee syrjintää kummassakin kulttuurissa todellisen tai kuvitellun erilaisuutensa vuoksi.
Kuuluvatko ne sille aikuiselle, joka jo lapsena sai oppia olevansa erilainen. Häntä katsotaan vieläkin pitkään ja epäillään rikoksista, joita hän ei ole koskaan tehnytkään. Hän tuntee erilaisuutensa joka päivä paheksuvina katseina, epäkohteliaana käytöksenä, perättöminä huhuina ja syytöksinä.
Rasismi on pelkoa
Rasismi on pelkoa ja sen pelon voittamiseksi tarvitaan enemmän kuin vain sanoja, siihen tarvitaan tekoja. Haukkumanimien ja kiellettyjen sanojen muuttaminen toisiksi ei yksin riitä, sillä se ei muuta asenteita.
Ojenna kätesi ja ole ystävä, tukena, kulje vierellä – näytä, että välität!
Pienikin ele on iso askel eteenpäin, se on suuren muutoksen alku. Eihän Roomaakaan rakennettu päivässä. Jokainen voi olla mukana muutoksessa vaikuttamassa asenteisiin, ojentaa kätensä. Näytä, että välität aidosti lähimmäisestäsi. Näytä, että haluat muuttaa myös asenteet!